Takominen tarkoittaa mekaanisten osien, työkappaleiden, työkalujen tai aihioiden valmistukseen käytettävää muotoilu- ja prosessointimenetelmää, jossa metalliaihioihin (paitsi levyihin) kohdistetaan ulkoista voimaa plastisen muodonmuutoksen, koon ja muodon muuttamisen ja suorituskyvyn parantamiseksi.
Kun lämpötila ylittää 300-400 asteen (teräksen sininen hauras vyöhyke) ja saavuttaa 700-800 asteen, muodonmuutoskestävyys heikkenee jyrkästi ja muodonmuutosenergia paranee huomattavasti.
Taonta eri lämpötila-alueilla eri taontalaadun ja taontaprosessin vaatimusten mukaan voidaan jakaa kolmeen muovauslämpötila-alueeseen: kylmätaonta, lämmin taonta ja kuumataonta. Alun perin tälle lämpötila-alueelle ei ollut tiukkaa rajaa. Yleisesti ottaen takomista lämpötila-alueella uudelleenkiteyttämisen kanssa kutsutaan kuumatakomiseksi, ja taontaa ilman kuumentamista huoneenlämpötilassa kutsutaan kylmätakomiseksi.
Matalissa lämpötiloissa takottaessa takeiden kokomuutos on hyvin pieni. Takottaessa alle 700 astetta oksidihilsettä muodostuu vähemmän, eikä pinnalla tapahdu hiilenpoistoa. Siksi niin kauan kuin muodonmuutos voi olla muovausenergian alueella, kylmätaontalla on helppo saavuttaa hyvä mittatarkkuus ja pinnan viimeistely. Niin kauan kuin lämpötila ja voitelujäähdytys ovat hyvin hallittuja, myös lämmin alle 700 asteen taonta voi saada hyvän tarkkuuden.
Kuumatakonnan aikana voidaan takoa suuria, monimutkaisia muotoja, koska muodonmuutosenergia ja muodonmuutosvastus ovat hyvin pieniä. Korkean mittatarkkuuden saavuttamiseksi voidaan käyttää kuumataontaa lämpötila-alueella 900-1000 astetta. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota kuumatakomisen työympäristön parantamiseen. Takomisen (kuumataonta 2000-5000, lämmintaonta 10000-20000, kylmätaonta 20000-50000) käyttöikä on lyhyempi kuin muilla lämpötila-alueilla takomisen, mutta sillä on suuri vapaus ja alhaiset kustannukset.
Kylmätakomisen aikana aihio vääntyy ja työstökarkaistuu siten, että taontamuotti kestää suuren kuormituksen. Siksi on tarpeen käyttää erittäin lujaa taontamuottia ja ottaa käyttöön kovan voitelukalvon käsittelymenetelmä kulumisen ja kiinnittymisen estämiseksi. Lisäksi aihion halkeamien estämiseksi suoritetaan tarvittaessa välihehkutus vaaditun muodonmuutoskyvyn varmistamiseksi. Hyvän voitelun ylläpitämiseksi aihio voidaan fosfatoida. Jatkuvassa työstössä tankoilla ja valssilangoilla ei osaa tällä hetkellä voidella ja fosfatointivoitelumenetelmän käyttömahdollisuutta tutkitaan.
Aihion liikkuvan tilan mukaan taonta voidaan jakaa vapaataontamiseen, turvotukseen, suulakepuristamiseen, stanssaukseen, suljettuun taontamiseen ja suljettuun takomiseen. Koska suljetussa stanssauksessa ja suljetussa murskauksessa ei ole välähdystä, materiaalien käyttöaste on korkea. Monimutkaisten takeiden koneistus on mahdollista viimeistellä yhdellä tai useammalla prosessilla. Koska välähdystä ei ole, takertojen jännitysalue pienenee ja myös tarvittava kuormitus pienenee. On kuitenkin huomattava, että aihiota ei pitäisi rajoittaa kokonaan. Siksi aihion tilavuutta tulisi valvoa tiukasti, taontamuotin suhteellista asentoa on valvottava ja takomot on mitattava, jotta voidaan vähentää takomuotteen kulumista.
